Unilääketieteen erityispätevyysehdot

Suomen Unitutkimus Seura ry
Finska Sömnforskningssällskapet rf
Finnish Sleep Research Society

Suomen Lääkäriliiton myöntämä

UNILÄÄKETIETEEN ERITYISPÄTEVYYS

UNILÄÄKETIETEEN ERITYISPÄTEVYYS_8.2019

https://www.laakariliitto.fi/palvelut/koulutukset/erityispatevyydet/unilaaketiede/

Unilääketieteen erityispätevyyden suorittanut lääkäri muun muassa tutkii ja hoitaa

itsenäisesti omaan erikoisalaansa liittyviä uni- ja vireystilan häiriöitä sekä hallitsee

riittävän laajasti kliinisen erotusdiagnostiikan.

Hyväksytty Suomen Lääkäriliiton hallituksen kokouksessa 19.11.1998, tarkistettu

16.3.2018. (viralliset säännöt: ks. Suomen Lääkäriliitto ry/ erityispätevyydet)

1. Yleistä

Vuonna 1988 perustettu Suomen Unitutkimusseura ry:n (SUS) hallitus hyväksyi

alkuperäisen ehdotuksen unilääketieteen erityispätevyyden vaatimuksista

16.12.1994. Erikoislääkäriyhdistysten ehdotusten mukaisesti korjattu esitys

hyväksyttiin SUS:n hallituksen kokouksessa 18.1.1996 ja tarkennettu esitys

8.5.1998. Suomen Lääkäriliiton koulutusvaliokunnan kokouksessaan 19.8.1998

esittämät muutokset hyväksyttiin SUS:n hallituksessa 28.8.1998 ja Suomen

Lääkäriliiton hallituksessa 19.11.1998. Sääntöjä on tämän jälkeen päivitetty

määrävälein. Unilääketieteen erityispätevyyden vaatimukset pohjautuvat soveltuvin

osin USA:n ja etenkin Euroopan unitutkimusyhdistyksen (European Sleep

Research Society) koulutustavoitteisiin.

Unilääketieteen erityispätevyystoimikunta on painottanut monialaisuutta uni- ja

vireystilan häiriöistä kärsivien potilaiden diagnostiikassa ja hoidossa.

Erityispätevyyttä myönnettäessä tieteellinen työ on katsottu lisäansioksi kliinisen

perehtyneisyyden ohella.

Unilääketieteen erityispätevyys tarkoittaa lisäpätevöitymistä unilääketieteeseen

oman erikoisalan puitteissa sekä tavanomaista laajempaa perehtyneisyyttä muiden

erikoisalojen piiriin kuuluviin unilääketieteen osa-alueisiin ja menetelmiin.

Unilääketieteen erityispätevyyden omaavan erikoislääkärin tulee kuitenkin tiedostaa

osaamisensa rajat muun kuin oman erikoisalan piiriin kuuluvien toimenpiteiden

osalta. Erityistä harkintaa ja tarkkaavuutta tulee noudattaa mm. unilääketieteellisiä

palveluita koskevassa julkisessa ilmoittelussa, ettei ilmoittelun yhteydessä synny

vääriä mielikuvia ilmoittajan pätevyyden laadusta.

Unilääketieteen erityispätevyyden omaavan erikoislääkärin on aina tuotava esiin

oma primaari erikoisalansa ennen mainintaa unilääketieteen erityispätevyydestä.

Mikäli erityispätevyyden omaavalla lääkärillä katsotaan olevan merkittävää oman

erikoisalan ulkopuolelle kohdistuvaa osaamista, tästä osaamisesta tullaan jatkossa

pitämään erillistää listaa joka on nähtävissä SUS:n sivustolla. Epäselvissä

tilanteissa erityispätevyystoimikunta ottaa kantaa asiaan ja tarvittaessa pyytää

lausuntoa ulkopuoliselta taholta. Tavoitteena on, että osaamisvaatimukset eri

toimenpiteiden osalta tullaan määrittelemän mahdollisimman yksiselitteisesti

erikoisalakohtaisten osaamisvaatimusten yhteydessä ja kirjaamaan SUS:n sivuille.

2. Erityispätevyystoimikunta

SUS:n hallitus nimittää erityispätevyystoimikuntaan 5–8 jäsentä aina kahdeksi

vuodeksi kerrallaan edellisen erityispätevyystoimikunnan ehdotuksen pohjalta.

Toimikunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja sihteerin. Kaikilla

erityispätevyystoimikunnan jäsenillä tulee olla unilääketieteen erityispätevyys.

Erityispätevyystoimikunnan kokoonpano: Juha Markkula PSY (pj), Tarja

Saaresranta (KEU), Outi Saarenpää-Heikkilä (LNEU), Markku Partinen (NEU),

Anniina Alakuijala (KNF).

Toimikunnassa tulee olla aina vähintään yksi edustaja a) kliinisen neurofysiologian,

b) neurologian ja c) psykiatrian, d) keuhkosairauksien erikoisaloilta sekä 1–3

jäsentä soveltuvalta erikoisalalta. Mahdollisuuksien mukaan vähintään yhden

jäsenen tulisi olla joltakin lapsia ja/tai nuoria hoitavalta erikoisalalta.

Toimikunta kokoontuu vähintään kahdesti vuodessa ja hyväksyy erityispätevyyden

hankkimista suunnittelevien pätevöitymissuunnitelmat tai tekee niihin

muutosehdotuksia. Toimikunta päättää käytännön palvelun koulutuspaikoista ja

tutoroinnista, teoreettisesta kurssimuotoisesta koulutuksesta ja kuulustelusta, tekee

ehdotukset Lääkäriliiton varatoiminnanjohtajalle erityispätevyyden myöntämisestä

sekä tarkistaa vähintään kolmen vuoden välein ohjelman ja kuulustelun sisällön.

Tarkistettu ohjelma hyväksytään yhdistyksen hallituksessa, jonka jälkeen liiton

yhteyshenkilö päivittää tarkistetun ohjelman liiton internetsivuille.

Toimikunta ilmoittaa erityispätevyyssuorituksista SUS:n hallituksen sihteerille, joka

kirjaa ne SUS:n omaan tietokantaan. Samoin toimikunnan pöytäkirjat ja muu

tarpeellinen materiaali arkistoidaan SUS:n sihteerin ylläpitämään tietokantaan.

Kunkin erikoisalan pääkouluttajana toimii lähtökohtaisesti kyseisen erikoisalan

edustaja erityispätevyystoimikunnassa. Erityispätevyystoimikunta voi lisäksi nimetä

tarpeen mukaan myös toimikunnan ulkopuolisia pääkouluttajia. Pääkouluttajan

tehtävänä on huolehtia erityispätevöitymissuunnitelman kokonaisuudesta ja toimia

yhdyshenkilönä erityispätevyystoimikunnan suuntaan. Jokaiselle pätevöityjälle

nimetään pääkouluttaja ja lisäksi tarvittaessa yksi tai useampi lähikouluttaja.

Ensisijaisen kouluttajan tulisi mahdollisuuksien mukaan olla samalta erikoisalalta.

Kunkin erikoisalan pääkouluttajalla tulee olla vähintään viiden vuoden kokemus

kliinisestä unilääketieteellisestä työstä erityispätevyyden saamisen jälkeen.

Pääkouluttajalla tulisi olla lääketieteen tohtorin tutkinto.

Kouluttajaksi (lähikouluttaja) kelpaavalla erikoislääkärillä tulee olla erityispätevyys,

vähintään kolmen vuoden kliininen kokemus erityispätevyyden myöntämisen

jälkeen ja hänen tulee pääsääntöisesti toimia aktiivisesti kliinisessä potilastyössä.

Toimikunta ylläpitää listaa kaikista kouluttajaksi kelpaavista erityispätevyyden

suorittaneista erikoislääkäreistä siten että erityispätevöitymiskoulutukseen

hakeutuvalla on mahdollisuus löytää itselleen sopiva kouluttajan SUS:n sivuilta.

3. Erityispätevyyskoulutuksen tavoitteet

Unilääketieteen erityispätevyyden yleistavoitteena on pyrkiä lisäämään tietämystä

unilääketieteestä lääkärikunnan keskuudessa kouluttamalla unilääketieteeseen

perehtyneitä eri alojen spesialisteja sekä julkiseen että yksityiseen

erikoissairaanhoitoon. Erityistavoitteina on, että erikoislääkäri unilääketieteen

erityispätevyyden suoritettuaan

1) tuntee kliinisten uni- ja vireystilatutkimusten perusmenetelmät ja ongelmat ja unija

vireyshäiriöihin liittyvän lainsäädännön sekä pystyy arvioimaan alan tieteellisiä

tutkimuksia ja integroimaan kriittisesti niiden tuloksia omaan tietämykseensä

2) Ymmärtää riittävässä laajuudessa yleisesti käytössä olevia laajoja

unipolygrafioita ja suppeita yöpolygrafioita sekä uneliaisuutta ja vireyttä mittaavia

tutkimuksia ja kykenee tunnistamaan löydökset, jotka vaativat muun spesialistin

kannanottoa. Riittävä laajuus riippuu erikoisalasta ja täsmennetään

erikoisalakohtaisissa vaatimuksissa, mutta se tarkoittaa kaikilla erikoisaloilla

vähintään sen tasoista perehtymistä menetelmiin, että erikoislääkäri tuntee

menetelmien keskeiset rajoitukset, virhelähteet sekä psyko- ja biometriset

ominaisuudet, kykenee tarvittaessa arvioimaan tutkimuksesta laaditun lausunnon

laatua ja suhteuttamaan löydökset kliinisiin löydöksiin ja esitietoihin

3) kykenee itsenäisesti tutkimaan ja hoitamaan omaan erikoisalaansa liittyviä uni- ja

vireystilan häiriöitä tarkoituksenmukaisten lisätutkimusten ja konsultaatioiden

käytön avulla ja hallitsee riittävän laajasti kliinisen erotusdiagnostiikan

4) kykenee suunnittelemaan hoidon kokonaisuuden tuntien eri hoitomuotojen

mahdollisuudet ja rajoitukset

5) pystyy toimimaan eri erikoisaloja edustavien lääkärien konsulttina uni- ja

vireystilan häiriöiden diagnostiikassa ja hoidossa

6) kykenee unilääketieteen kehittämis-, opetus- ja tutkimustyöhön

4. Koulutus

Pätevöityjän tulisi olla yhteydessä alansa pääkouluttajaan jo pätevöitymisohjelmaa

suunnitellessaan sekä tutustua SUS:n kotisivuilla oleviin yksityiskohtaisempiin

ohjeisiin koulutustavoitteista ja suorituksesta.

Koulutus koostuu käytännöllisestä ja teoreettisesta osasta. Käytännöllisen

koulutuksen sisältö tulee suunnitella kouluttajan kanssa jo koulutuksen alussa.

Koulutussuunnitelma hyväksytetään erityispätevyystoimikunnassa.

Erityispätevöitymistoimikunta hyväksyy ja määrää kouluttajan/ kouluttajat

suunnitelmakohtaisesti erityispätevöitymissuunnitelman hyväksymisen yhteydessä.

Erityispätevyystoimikunta hyväksyy tapauskohtaisesti aikaisemmat suoritukset ja

esittää tarvittaessa muutosehdotuksensa suunnitelmaan, jotta se täyttää

koulutukselle asetetut vaatimukset. Koulutuksen kehittymisen myötä

pätevöitymisvaatimuksiin saattaa tulla muutoksia pätevöitymisen aikana.

Lähtökohtaisesti kunkin pätevöityjän kohdalla noudatetaan niitä vaatimuksia, jotka

ovat voimassa sinä ajankohtana, jolloin toimikunta hyväksyy

pätevöitymissuunnitelman, eli hyväksytty pätevöitymissuunnitelma toimii myös

ennakkopäätöksenä hyväksyttävästä koulutuksen sisällöstä. Pääkouluttaja seuraa

suunnitelman toteutumista ja tarvittaessa neuvottelee erityispätevyystoimikunnan

kanssa mahdollisista muutoksista. Erityispätevyystoimikunta käsittelee tarvittaessa

muutetun tai korjatun suunnitelman uudelleen.

4.1. Käytännön koulutus

4.1.1. Erikoislääkärin oikeudet soveltuvalla erikoisalalla. Erityispätevyyskoulutus

voidaan aloittaa ja palvelut suorittaa osin tai kokonaan jo erikoistumisen aikana.

4.1.2. Yhteensä 24 kalenterikuukautta työskentelyä yksiköissä, joissa tutkitaan ja/

tai hoidetaan uni- ja vireystilan häiriöistä kärsiviä potilaita, ja jossa koulutettavan

vastuualueeksi on nimetty selkeästi unihäiriöiden hoito. Mikäli kliiniseen työnkuvaan

kuuluu myös muuta kuin unihäiriöiden hoitoa, tulee suunnitelmassa erikseen

mainita mikä (prosentti)osuus koulutusajasta lasketaan

erityispätevöitymiskoulutukseen.

Tästä ajasta 21 kuukautta voidaan työskennellä vapaavalintaisissa

erityispätevyystoimikunnan hyväksymissä koulutusyksiköissä siten, että

henkilö saa kokemusta sekä elimellisistä että ei-elimellisistä uni- ja vireystilan

häiriöistä. 21 kk jaksosta korkeintaan 3 kk voidaan korvata tutkimustyöllä

koulutustoimikunnan harkinnan mukaan.

Koulutustoimikunta voi erityisistä syistä hyväksyä osan koulutuksesta

suoritettavaksi myös muulla tavoin tai täydennettäväksi lyhyinä intensiivijaksoina

oman työskentely-yksikön ulkopuolella ja etäopetuksena. Työskentely myös

ulkomaisessa kliinisessä unitutkimuskeskuksessa voidaan hyväksyä käytännön

koulutukseksi.

Koulutukseen tulee sisältyä ohjausta myös erilaisten unirekisteröintien

suorittamisesta ja tulkinnasta sekä uni- ja vireystilan häiriöiden hoitomuodoista.

Yksityiskohtaisempia ohjeita tarvittavasta laajuudesta ja vaatimuksista yksittäisten

tutkimus- tai hoitomenetelmien osalta annetaan tarvittaessa erikoisalakohtaisessa

tai muussa tarkemmassa ohjeistuksessa.

24 kk:n palveluun tulee sisältyä yhteensä vähintään 3 kk työskentelyä jollakin/

joillakin seuraavista erikoisaloista (muu kuin oma pääerikoisala) kouluttajan

hyväksymässä yksikössä: geriatria, keuhkosairaudet ja allergologia, kliininen

neurofysiologia, lastenneurologia, lastenpsykiatria, lastentaudit, neurologia,

nuorisopsykiatria, psykiatria tai sisätaudit.

Yleissääntönä palvelun hyväksymiseksi edellytetään työskentelyä ko. erikoisalan

uni- ja vireystilan häiriöistä kärsivien potilaiden parissa yksikössä, jossa vähintään

yhdellä erikoislääkärillä on unilääketieteen erityispätevyys tai koulutettavalle on

järjestetty muuten mahdollisuus saada ohjausta saman erikoisalan erikoislääkäriltä,

jolla on unilääketieteen erityispätevyys. Lyhin hyväksyttävä palveluaika yhdessä

yksikössä on 6 viikkoa. Palvelu voidaan suorittaa myös osa-aikaisena, tai siten, että

työajasta vain osa on allokoitu unihäiriöpotilaille, missä tapauksessa palveluaika

pitenee osa-aikaisuuden tai unihäiriöiden parissa työskentelyn prosentuaaliseen

osuuden suhteessa.

Riippumatta pätevöityjän erikoisalasta tulee hänen perehtyä eri unihäiriöiden

keskeisiin tutkimusmenetelmiin, jotka on lueteltu kaikille yhteisissä

osaamisvaatimuksissa (erillinen liite joka on nähtävillä SUS:n sivuilla).

Kliinisneurofysiologisten ja muiden keskeisten unilääketieteellisten

tutkimusmenetelmien opetus ja niiden osaamisen osoittaminen voidaan järjestää

KNF-yksikössä palvelun lisäksi myös erillisen, erityispätevyystoimikunnan

hyväksymän koulutuskokonaisuuden (moduuli) puitteissa. Tämän erillisen

koulutuskokonaisuuden suorittaminen ei yksinään (ilman työskentelyä KNFyksikössä

sekä erikseen määriteltävien, perusosaamisen tasoa laajempien

osaamisvaatimusten täyttymistä ja osaamisen osoittamista) anna pätevöityjälle

riittävää pätevyyttä itsenäisesti antaa lausuntoja kliinisneurofysiologisista

rekisteröinneistä.

4.2 Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus

Teoreettista kurssimuotoista koulutusta unilääketieteestä vähintään 75 tuntia. Tätä

koulutusta voi hankkia sekä koti- että ulkomaisissa koulutustilaisuuksissa.

Erityispätevyystoimikunta arvioi, mitä koulutuksia voidaan hyväksyä unilääketieteen

erityispätevyyden kurssimuotoiseksi koulutukseksi. Yhdestä koulutustilaisuudesta

(esim. useamman päivän symposiumi tai kongressi) hyväksytään kuitenkin

korkeintaan 20 tuntia.

5. Kuulustelu

Erityispätevyystoimikunta vastaa valtakunnallisen kirjallisen kuulustelun

kysymysten laadinnasta ja niiden arvostelusta. Kuulustelutilaisuudet järjestetään

Suomen Lääkäriliiton ilmoittamissa tiloissa. Kuulustelupäivistä ja ilmoittautumisesta

lisätietoja Lääkäriliiton Internet-sivuilta tai Ulla Anttila, 040 455

2542, etunimi.sukunimi@laakariliitto.fi. Kuulustelu on maksuton.

Erityispätevyystoimikunta laatii yhdessä sopimallaan tavalla tenttiin kysymykset ja

arvostelee sen. Kirjallisen tentin kesto on kuusi tuntia. Hyväksyttävän suoritukseen

vaaditaan vähintään puolet maksimipisteistä. Yksikään vastaus ei saa olla 0 pisteen

arvoinen. Koulutettavan tulee saada ilmoitus kirjallisen tentin hyväksymisestä

viimeistään kaksi kuukautta tentin jälkeen. Kirjallisessa kuulustelussa voi olla sekä

kaikille yhteistä kysymyksiä, että erikoisalakohtaisia valinnaisia kysymyksiä.

Kuulustelun arvosteluun voi vaatia oikaisua yhden kuukauden aikana tulosten

saamisesta. Oikaisuvaatimukset käsittelee SUS:n hallitus. Mahdollinen kuulustelija

jäävää itsensä oikaisuvaatimusten käsittelystä. Mikäli SUS:n hallitus ei saa asiaa

selvitetyksi pätevöityjää tyydyttävällä tavalla, ratkaistaan asia Suomen Lääkäriliiton

erityispätevyysmääräysten mukaisesti. Kuulustelun voi uusia rajoituksetta.

Kirjallisen tentin hyväksymisen jälkeen koulutettavalle järjestetään

käytännön potilastentti. Potilastentin tarkoituksena on varmistua koulutettavan

kliinisten taitojen riittävyydestä uni- ja vireystilan häiriöiden tunnistamisessa (anamneesi), kliinisen statuksen ja oikeiden johtopäätösten tekemisessä sekä mahdollisen hoitoja kuntoutusuunnitelman laatimisessa. Käytännön tentissä painotetaan pätevöityjän

erikoisalan mukaisia asioita. Potilastentti suoritetaan jollekin erityispätevyystoimikunnan hyväksymälle erikoislääkärille, jolla on unilääketieteen erityispätevyys. Pätevöityjän oma kouluttaja tai muu saman yksikön erikoislääkäri ei voi toimia potilastentin suorittajana.

6. Osaamisvaatimukset

6.1. Vaadittava tenttikirjallisuus

KAIKILLE YHTEISET

6.1.1. Joku seuraavista kolmesta kirjasta:

a. ESRS:n oppikirja, uusin painos

b. Kryger-Roth-Dement: Principles and Practice of Sleep Medicine, uusin

painos

c. Chokroverty: Sleep Disorders Medicine, uusin painos

6.1.2. Lehdet

a. Sleep Med Rev 3 viimeisintä vuosikertaa

b. Duodecim 3 viimeisintä vuosikertaa soveltuvin osin (unilääketiedettä

koskevat ja sivuavat artikkelit)

c. Suomen Lääkärilehti 3 viimeisintä vuosikertaa soveltuvin osin

(unilääketiedettä koskevat ja sivuavat artikkelit)

6.1.3. Uusimmat kansainväliset uni- ja vireystilan häiriöiden luokitukset:

a. AASM:n ICSD-3 vuodelta 2014 tai uudempi,

b. tautiluokitus ICD viimeisin versio (ICD-10 tai ICD-11) soveltuvin osin

ja

c. DSM-5 psykiatrian luokitus soveltuvin osin (pakollinen vain

psykiatreille).

Erikoisalakohtainen lisälukemisto määritellään erikoisalakohtaisesti.

6.1.4. Muut mahdolliset lisäykset

Erityispätevöitymistoimikunta voi täsmentää tarpeen vaatiessa kaikille yhteisiä sekä

erikoisalakohtaisia osaamisvaatimuksia. Nämä lisäykset ilmoitetaan SUS:n

sivuilla ja lisätään aina seuraavaan sääntöjen päivitykseen siten, että

tavoitteena on lopulta kaikille erikoisaloille koko erityispätevyyden suorittamisen

kattava kuvaus osaamisvaatimuksista ja osaamisen osoittamisen periaatteista.

(eptk huom: syksyyn 2019 mennessä ei uusia lisäyksiä)

7. Hakemuslomakkeet ja lisätiedot

Hakemus erityispätevyyden saamiseksi toimitetaan sähköisessä muodossa

(WORD) erityispätevyystoimikunnan puheenjohtajalle. Hakemus tulee tehdä

erityiselle lomakkeelle. Lomakkeen saa osoitteesta https://www.sus.fi/ (< kliininen

unilääketiede < unilääketieteen erityispätevyys) kotisivuilta tai pyytämällä

joltakin erityispätevyystoimikunnan jäseneltä.

Lisätietoja antaa erityispätevyystoimikunnan puheenjohtaja Juha Markkula.

Hakemuksen liitteet

1. Kouluttautumissuunnitelma.

2. Nimikirjanote, palvelutodistus, oikeaksi todistettu ansioluettelo tai kopiot

työtodistuksista, jotka ovat erityispätevyyden kannalta oleellisia.

3. Tarvittaessa käytännön palvelujen osalta työsuhdekohtainen selvitys siitä,

miten työ on liittynyt unilääketieteeseen (hoidettujen unihäiriöpotilaiden

määrät, kuinka montaa eri unihäiriöistä kärsivää potilasta pätevöityjä on

hoitanut/ tutkinut, konsultaatiomahdollisuudet, monialakokoukset ja muut

monialaisen toiminnan tunnusmerkit, oma roolisi tuossa toiminnassa), mikäli

riittävää selvitystä ei ole sisällytetty pätevöitymissuunnitelmaan.

4. Mikäli tarvittavat tiedot eivät ilmene viimeistellystä

pätevöitymissuunnitelmalomakkeesta, luettelo teoreettiseksi koulutukseksi

sopivista koulutustapahtumista osallistumistodistuksineen (muista kuin

SUS:n järjestämistä koulutustapahtumista liitteeksi myös ohjelmat, mikäli

mahdollista).

5. Julkaisuluettelo tai sen ote unitutkimuksen aihepiiriä koskien.

6. Muut todistukset ja selvitykset, jotka täydentävät hakemusta (esim. selvitys

tutkimustyöhön osallistumisesta).

Suunnitellessaan erityispätevyyden hankkimista suositellaan hyvissä ajoin

yhteydenottoa johonkin erityispätevyystoimikunnan jäseneen/ kouluttajaan, joka voi

auttaa käytännön asioissa ja pätevöitymissuunnitelman tekemisessä